MPY:n blogi

Tarvitseeko uusi työ enää paikkaa, paikkakuntaa tai konttoria?

Kirjoittaja: Petrus Lehtimäki Päivämäärä: 1.3.2017 8:42
Petrus Lehtimäki

Rakas lukija,

olet luultavasti kuullut termin paikasta, ajasta ja välineestä riippumaton työskentely jo liiankin monta kertaa. Ehkä kyllästymiseenkin saakka, mutta onko tämä yksi buzzword muiden joukossa vakiintunut jo tietotyön arkeen vai jäänyt hyödyntämättömäksi mahdollisuudeksi?  

Aloitetaanpa kysymyksellä: Kuinka usein olet törmännyt työilmoitukseen, jossa työskentelypaikka, -paikkakunta ja -aika ovat työntekijän itsensä valittavissa 

"Väittäisin, että moderniksikin brändätyt työnantajat usein sanelevat ehdot melko tarkasti, kun keskustelu siirtyy paikkakuntiin ja toimistoihin. Johtaja haluaa työrukkasensa olevan lähellä ja käytettävissä, myynti haluaa myynnin tuen kauluspaidan hihan tiukasti kouraansa, pahimmillaan palkkaava esimies kokee suurempaa kontrollin tunnetta palkkaamalla ihmisiä näköetäisyydelle".

Vaikka kellokortit on poistettu käytöstä, ne edelleen elävät haamuina, jota kulttuuriksi kutsutaan. Vain irvistäen sorvin äärellä, työnantajan merkkaamalla reviirillä oleva työskentelee oikeasti. Ja viis ajattelusta, sitä nyt ei työksi voi edes kutsua.  

Etätyö kuolkoon, eläköön uusi työ 

Oletuksena toimistoja karsitaan ja toimintaa keskitetään pääkaupunkiseudulle ja suurimpiin kasvukeskuksiin. Joka on toisaalta luonnollista, sillä kaupungistuminen on globaali megatrendi, jota vastaan on hyödytöntä edes maakuntamyönteisen hallituksen taistella. Mutta jääkö mahdollisuuksia, tuotoksia ja potentiaalista huippuosaamista hyödyntämättä, jos sidomme itseämme aikaan ja paikkaan, kun teknologia ei ole enää este vapaalle tietotyölle? Kutsuttakoon tätä vapautta ja joustavuutta uudeksi työksi. Etätyö kuolkoon, eläköön uusi työ, kuten mainio kumppanimme Cloudriven hehkuttaa JP Wirran blogissa.

Henkilökohtaista kulmaa. Halusin koko työurani pääkaupunkiseudun sykkeessä viettäneenä etsiä erilaista elämää vallitsevaan elämäntilanteeseeni, paluumuuttoa turvaverkkojen äärelle. Perhe, pienet lapset, ruuhkavuosien raastavuus, jossa arjen pienet muuttujat korostuvat ylitse muiden arvojen. Työnantajani MPY suhtautui tähän erityisellä positiivisuudella, jopa kannustaen, iloiten. Niinpä perheeni asuu nyt kuopiolaisessa keskiluokkaisessa lähiössä Helsingin kantakaupungin sijaan. Ja koenko menettäneeni jotain työn suhteen? Päinvastoin, tällaista tarmoa tekemiseen olenkin juuri kaivannut. Koen samalla että olennaisen vuorovaikutuksen määrä on itse asiassa kasvanut.   

Työ on siellä, missä mies menee 

Petrus-Lehtimäki-junassa.jpgMyönnettäköön, meillä on pieni toimisto paikkakunnalla. Mutta tästä päästäänkin lempiaiheeseeni: kuinka usein olen toimistolla? Korkeintaan päivän, joskus kaksi, viikosta. Työ on siellä, missä mies menee.

Tätä kirjoitan junassa matkalla Turkuun. Usein aamubussista päiväkotihärdellin takia myöhästyneenä istun paikallisen marketin ikkunapöydässä euron kahvia hörppien koneen äärellä odottelemassa seuraavaa.

Palaverit hoituvat niin kodin eteistä ympäri kävellen kuin perheen minilomalta Vuokatista. Ja työvälineet sain valita itse. Onko kannessa ikkuna vai hedelmä, ei väliä, kaikki käy. Jos valitsemastani härvelistä loppuu akku tai poistuu toimintasavu, mikä tahansa ympäriltäni löytyvä laite nettiyhteydellä toimii vähintään välttävästi. Tarvitsemani data, palvelut, sijainnit - kaikki on pilvessä. Aina noin kymmenen sekunnin päässä.  

No tarvitaanko sitä aikaa kasvotusten enää lainkaan? Tietenkin. En väitä, etteikö Asiakkaan tai kumppanin kasvotusten tapaaminen olisi edelleen olennaista, varsinkin ensitapaamisella. Ensitapaamisia varten ovat junat ja lentokoneet. Seuraavia tapaamisiatyön-tekeminen-paikasta-riippumatta.jpg varten on modernin tietotyön välineet, yhteiset työtilat ja mediat, muistikirjat, matalan kynnyksen chatit, helpot ja nopeat palaverit. Ja vielä kun arjen työkaluista päästään digitaaliseen johtamiseen ja teknologiamuutoksista kulttuurin muuttamiseen, ollaan oikeasti uudessa työssä. Ja kuka edes vielä osaa uneksia, kuinka laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden mahdollisuudet tulevat muuttamaan työskentelyä.  

Vapaus valita on yksi kannustimista? 

Voisiko vapaus valita olla kilpailuetu? Edelläkävijät mahdollistavat työskentelyn talvikuukausina Espanjan tai Thaimaan lämmöstä. Voisiko myös kaltaisilleni paluumuuttajille olla oma tarina työnantajabrändin näkökulmasta – jossa vapaus valita on yksi kannustimista, monelle ehkä rahallista kompensaatiota merkityksellisempi?  

Tämä tarina ei ole kaikille suunnattu – ainakin toistaiseksi urheiluhierojan on oltava siellä, missä kipeytyneet lihakset ovat. Mutta tietotyöläinen ja tietotyönantaja, mikäli tunnistit itsesi ja kiinnostuit, ota yhteyttä.

Blogisti on MPY Palvelujen huippujengiin kuuluva Petrus Lehtimäki, joka on intohimoinen uuden työn puolestapuhuja ja palvelullistamisvirtuoosi. 

2017-01-21 12.50.43.jpg

Aihe: työn tekemisen ratkaisut, Tietotyö