Kun riittämättömyyden tunne iskee (bisnes)somessa

Pekka Mettälä
Kirjoittaja: Pekka Mettälä 4.7.2018 8:05

Aihe: Sosiaalinen media

Tämän blogin alkulähde on vuodessa 2016, jolloin LinkedIn oli vielä puhdas mainoskanava. Ajasta, jolloin LinkedIn-ilmiöksi nousemiseen riitti, että teit jotain muuta kuin mainostit omaa uraasi tai firmaasi. Ilmiöksi nousemista vauhditti erityisesti, jos olit omni-kanavainen hahmo eli naamaasi tyrkytettiin LinkedIn-postausten ohella aataminaikuisessa tv-mediassa ja valtakunnan päälehtien digipainoksissa.

Käytän blogiartikkelini anti-sankarina fiktiivistä ”Pekka Mettälä” nimistä toimitusjohtajahahmoa, koska tosielämän hahmo saattaisi muuten menettää some-maineensa. Mikään kirjoitetusta ei tietenkään ole totta eikä sisällä lainkaan itseironiaa, koska eihän kukaan voi ajatella ja toimia näin törpösti.

(Business)somen uusi todellisuus

 

Armon vuonna 2018 kaikki auttavat (”pyyteettömästi”) some-yleisöä. Kaikki liiketoiminta- ja johtamiskikat laitetaan lyhentämättöminä läpinäkyvästi jakoon. Vielä kun lisätään viestintään mukaan lusikallinen haavoittuvuutta ja kauhallinen henkilökohtaisuutta, niin some-taivas on auki. Näin luodaan itselle some-messiaan maine ja toivotaan samalla ansaitun huomion tuovan edustamalleen organisaatiolle bisnestä (ja itselle työtarjouksia, vaikka sitä ei julkisesti myönnetä). Pekasta tuntuu välillä samalta kuin aikanaan nappulaliigassa vaihtopenkillä seuratessa valmentajan kestosuosikin Tomin maalikarnevaaleja; mistä noilla tyypeillä riittää noita tarinoita ja aina uusia tulokulmia miljoonia kertoja kaluttuihin aiheisiin? Ja erityisesti, miten noilla tyypeillä on aikaa heilua jatkuvalla syötöllä somessa jakaen omia sisältöjään ja kommentoidessa muiden sisältöjä, kuka niiden oikeat työt tekee?

”Mistä noilla tyypeillä riittää noita tarinoita ja aina uusia tulokulmia miljoonia kertoja kaluttuihin aiheisiin?

Vuonna 2018 johtaja on media. Pekan aamun ensirutiini on tsekata, montako tykkäystä ja lukukertaa sisältöjakoihin on tullut LinkedIn:ssä. Samalla hän tarkistaa myös vähemmän kiinnostavat Twitterin ja Facebookin siltä varalta, että joku kohdeyleisöstä olisi bongannut jutut sieltä ennen LinkedIn:iä. Alle 10 tykkäystä on pelottava ajatus ja myyntimiesten korkea määrä kohdeyleisössä kertoo, että sisältö on kiinnostanut vain niitä, jotka haluavat myydä yrityksellesi logo-painatuksella varustettuja luistimen teräsuojia. Pekka on tavannut monta bisneshahmoa, jotka eivät ole medioita, mutta johtavat menestyjäorganisaatioita. Miten johtaja voi toimia tässä päivässä ilman some-tykkäyksiä? Tulevatko ne yritykset kuolemaan, joiden johtaja piilottelee kaapissa? Vai kuoleeko mediajohtaja, kun hänellä ei ole enää mitään kiinnostavaa sanottavaa?

 

Luomisen tuskaa

 

Pekka on tuskissaan. Läppärin näppäimistö ja aivot on jäässä. Mitä jos ei keksi mitään, missä voisi auttaa muita? Miten onnistuisi shokeeraamaan tai rikkomaan rajoja, kun kaikki aiheet on käsitelty ja tabut rikottu? Mitä jos Pekan yritys onkin niin epäkiinnostava, että Pekka jää taas vaihtopenkille? Pitäisikö Pekan törttöillä huumeilla, viettää yö keltaisen lehden julkkiksen kanssa ja viuhahtaa jalkapallopelissä, jotta saisi taas (re-)kickstartin some-uralle? Ai niin, niistä taitaisi "15 minutes of famen" lisäksi myös seurata potkut. "Writer's blockin" syövereissä Pekka avaa sähköpostin, jossa markkinointijohtaja Mari toimittaa viimeisimmät blogi-statistiikat ja toteaa, että kannattaa blogata, vaikka yksittäinen ei nouse aina tuonne kärkeen, kokonaisuus ratkaisee. Nyt ollaan syvällä. Epätoivo ei ole hyvä renki some-messiaaksi aikovalle.

 

Pekka ei petä suomalaisia sukujuuriaan ja puskee itseään yhä syvemmälle kohti pohjamutia avaamalla työntekijälähettilästyökalun Smarpin. Toimiikohan työkalu niin kuin pitää, kun Pekan eilisen sisältöjaot eivät ole juurikaan kiinnostaneet some-kansaa? Onkohan Microsoftin alistama LinkedIn taas blokannut Smarpista jaettavan sisällön? Onko Pekasta tullut epäkiinnostava vai eikö ihmiset ymmärrä Pekan ajatuksenjuoksua? Tuhosikohan ainakin kahden ihmisen dissaama "(Vesi)pyssysankarien YT-neuvottelut" -blogiartikkeli orastavan nousun työpaikkaravintolan työntekijän tunnistamaksi some-kuuluisuudeksi (tosiasiassa Pekka oli telkkarissa, mutta toivoi, että olisi huomattu somessa)? Tästäkö Pekan alamäki alkoi? Positiivista on toki sentään, että anoppi, äiti ja vaimo ovat peukuttaneet Pekan jakoja. Ei asiat ehkä olekaan ihan niin huonosti? Luottaisiko Pekka siihen, että kirjoittaa taas joskus hittiblogin (kuten "Toimitusjohtaja, valitsetko 100 asiakastapaamista vai 140 päivää konttorilla?")? Vai oliko Pekka parin hitin ihme? Vaihtoehtoisesti Pekka voisi laittaa jakoon jonkun toisen kirjoittaman megahittiblogin –jostain on pakko löytyä joku muiden ignooraama superhitti. Onhan tässä näitä pelimerkkejä vielä pöydällä.

 

MPY blogi - Some-tykkäysnarkomaani

 

Toivo elää

 

Pekalla pilkahtaa toivo silmäkulmassa kun saa sähköpostilla ilmoituksen kommentista blogi-artikkeliinsa. Tämähän on virtuaalivaluuttojakin arvokkaampaa supersomeherkkua. Silloin on todella koskettanut yleisöään, kun joku viitsii kirjoittaa kommentin. Kädet vapisten Pekka avaa linkin toivoen, että kommentoija ei ole sukulainen tai trolli. Hittiblogien kohdalla Pekka oli jopa kokenut kommenttivastaamisähkyä, koska vastaukset on syytä kirjoittaa muutaman minuutin sisällä kommentin julkaisuhetkestä. (Business)somen hyödykkeistymisen ja ylikansoittumisen myötä kommenteista on tullut harvinaisempaa herkkua. Pekka vastaa kysymykseen pieteetillä, oivaltavasti ja sopivan provosoivasti, tavoitellen lisäkommentteja ja sitä kautta blogi-artikkelin huomioarvolle lisäelinaikaa. Some tuntuu taas hetkisen valoisammalta paikalta.

”Some-tykkäysnarkomaani

Haastattelun lopuksi Pekka häpeillen myönsi olevansa some-tykkäysnarkomaani. Hän myös kovasti toivoi, että tykkäätte tai jätätte kommentin tähän blogi-artikkeliin (että hänellä on syy nousta sängystä huomisaamunakin). 

 

Lue Pekan blogipostauksia

 

Pekka Mettälä
toimitusjohtaja
MPY Palvelut Oyj