Yumi, Asimo, Waymo, Sophia ja Sam voisivat olla ryhmä vaihto-opiskelijoita Oulun yliopiston kahvilassa keskustelemassa urasuunnitelmistaan. Nimet tunnetaan myös robotteina, joilla on potentiaalia vaikuttaa tulevaisuuteen jopa kaimojaan enemmän. 

Digimurros jyllää monilla aloilla – on useita keinoja selviytyä muutoksesta voittajana. MPY Palvelujen digitalisaatiojohtaja Harri Takala osallistui Mediaplanetin Digitalisaatio-kampanjan paneelin, missä nostettiin esiin malliesimerkkejä yrityksistä, jotka auttavat yrityksiä menestymään muutoksen keskellä.

Paneeliin osallistujilta kysyttiin:

1. Mistä lähteä liikkeelle, kun tunnistaa tarpeen oman liiketoiminnan digitalisointiin?
2. Miten toimia, kun jo tehdyllä liiketoiminnan digitalisoinnilla ei saada kaikkea mahdollista hyötyä liiketoiminnalle?
3. Minkälaisia yrityksiä te voitte parhaiten auttaa?
4. Mitä ratkaisuja/teknologioita te tarjoatte?

Lue Harrin vastaukset.

Yhtiöitä johdetaan tällä hetkellä median, tutkimuslaitosten ja teknologiayhtiöiden luomassa hirmumyrskyssä. Digitalisaatio sitä, tätä ja tuota. Joka päivä luet otsikoita, joissa julistetaan, että "tämä uusi teknologia disruptoi kaiken", "digitalisaatio ei ole evoluutio vaan revoluutio".

Otetaanko yhteiseksi tavoitteeksi päästää CIO:t kortistoon? Vaikka kyseinen lyhenne lukisi omassa käyntikortissasi, se voisi olla melko kunnianhimoinen maali.

Ihan helpolla ei tavoitteeseen päästä, mutta jos kortin lisäksi löytyy myös kovaa kompetenssia, niin asia voi olla järjestettävissä. Ja nyt kun kerran tälle linjalle lähdetään, otetaanko mukaan myös CDO? Maailman turhin työ, kun homma toimii kuten pitää. CDO alleviivaa digitaalisaatiota, mutta moderni CIO on kaikkea samaa ilman digihumppaa.

Omalla agendalla vai liiketoiminnan veturina? Liiketoimintalähtöinen IT on vaikea sanayhdistelmä. Eikö lähtökohtaisesti yrityksen kaiken tekemisen tulisi olla liiketoimintalähtöistä? Mitä muutakaan se voisi olla? Voiko olla enää omaa nurkkausta, jossa puuhataan täysin omaa agendaa?

Aloitin oman työurani sisäisessä tietohallinnossa. Tuolloin oltiin vielä kuninkaita ja kuningattaria. Ehkä sieltä IT-tornista huudellessa joskus unohtui, ettei meillä pitänyt olla mitään omaa agendaa, vaan yrityksen liiketoiminnan asialla oltiin. Maailma on muuttunut nopeasti: ensin tietohallinto riisuttiin vähitellen ylimääräisestä vallasta, sen jälkeen siitä tehtiin kuluerä, kustannuspaikka. Pelkkänä kustannuspaikkana on ikävä olla tulosyksiköiden maailmassa.

Meillä suomalaisilla on vahvat perinteet itsetekemiseen. Se on ollut historiassamme keino selviytyä ja kulttuuri tähän on syvällä juurissamme. Avun pyytäminen on merkki heikkoudesta ja vain ne ostavat, jotka eivät osaa itse. Me rakennamme itse mökkejä ja omakotitaloja, koska haluamme tehdä hommat kunnolla ja säästää: "Sitä paitsi minun juttuni on vähän erikoisempi, eikä siihen kannata ulkopuolisia sotkea, menee vain vaikeammaksi." Onhan se näin?

Viestintäviraston julkaisemassa tietoturvakatsauksessa ennakoitiin tietoturvanäkymiä ja nostettiin esille 10 asiaa, jotka ovat ominaisia pitkälle tulevaisuuteen. Mukana olivat mm. teknologian räjähdysmäinen kasvu, osaajapula tietoturva-alalla, verkkovakoilu ja kyberrikollisuuden kasvu sekä monipuolistuvat kiristyshaittaohjelmat, joita kohdistetaan yhä enemmän toimiala- ja yrityskohtaisesti. Tietoturva ei anna armoa yrityksille vieläkään, joten tarkkana saa olla.

Juttelin jokin aika sitten erään suuren organisaation tietoturvallisuudesta vastaavan johtajan kanssa ja keskusteluissa nousi esille käyttäjien yhä laajempi siirtyminen organisaation ulkoisten tietolähteiden ja palveluiden käyttöön. Ongelman ytimenä on se, että nämä ulkoiset lähteet ovat tietohallinnon näkökulmasta hallitsemattomia. Edes sitä ei voida seurata, että kuinka laajamittaista niiden käyttö on – saati, että niihin liittyviä käyttömalleja pystyttäisiin kontrolloimaan.

Luin mielenkiintoisen Forbesin katsauksen IT-hallinnan roolista liiketoiminnan kehittämisessä. Katsauksen taustalla on kysely, jossa 261 ylimmän johdon vastaajaa nimeää syitä, miksi liiketoiminnan kehittyminen ja IT eivät aina kulje käsi kädessä. 

Perinteinen nurkkahuonejohtaminen on katoava luonnonvara, mutta sillä on esim. MPY:ssä pitkälti yli 100-vuotiset perinteet. Samalla kun minulle varattu nurkkahuone muutettiin toiveestani yhteiskäyttöiseksi neuvotteluhuoneeksi, halusin taltioida jälkipolville kuvia, tunnelmia ja speksejä perinteisestä toimitusjohtajan huoneesta. Nurkkahuoneista käsin on kuitenkin rakennettu Suomen yritysten menestys ja sitä ei ilmiönä saa väheksyä eikä unohtaa, jotta osaamme arvostaa johtamisen murroksen mahdollistamaa, joukkoälyllä ohjautuvien organisaatioiden aikakautta.